Viimeaikoina olen lukenut Raamatusta Vanhan Testamentin osalta Hesekielin kirjaa ja voi mitä ihanuuksia sieltä onkaan tullut vastaan.Luku 34 on erityisen ihana!
Kyllästyttyään paimeniin(hengellisiin johtajiin?),jotka eivät kainneetkaan laumaansa vaan itseään,Jumala ilmoittaa pitävänsä huolen lampaistaan itse!
"Te ihmiset olette minun lampaitani,lampaita minun laitumellani.Minä olen teidän Jumalanne,sanoo Herra,Herra."(jae31)
"Näin sanoo Herra,Herra:Katso,minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolta.
Niinkuin paimen pitää huolta laumastaan,kun lampaat ovat hajaantuneet hänen luotaan,
niin minäkin pidän huolen lampaistani ja pelastan ne kaikkialta,minne ne ovat hajaantuneet pilvisenä ja pimeänä päivänä."(jakeet 11 ja 12)
"Minä itse kaitsen lampaitani ja vien ne lepäämään,sanoo Herra,Herra.
Kadonneet minä etsin,eksyneet minä tuon takaisin,loukkaantuneet minä sidon ja heikkoja vahvistan,mutta lihavat ja vahvat minä hävitän.Minä paimennan laumaani oikeuden mukaan."(jakeet 15 ja 16)
Kyllähän Jumala pitää meistä huolta muiden ihmistenkin välityksellä,mutta jos ei ole ketään,niin on ihana muistaa,että silloin varsinkin Hän huolehtii meistä ITSE!
Jumala katsoo tätä meidän maailmaamme ja meitä itseämme niin eri silmin...
Onko mitään vähempiarvoista kuin erämaassa huojuva yksinäinen heinänkorsi,ja ei edes ehjä sellainen,vaan murtunut...?
Ja kuitenkin Raamattu sanoo Jumalasta:
"Särjettyä ruokoa Hän ei muserra,
ja heikosti palavaa kynttilänsydäntä Hän ei sammuta."(Jes.42:3)
Herra,on suuri etuoikeus saada tuntea Sinut.Sinä teet minut onnelliseksi.Pauliina
