Tämän ajan suurin tarve.

Tässä Paul Washer`in noin 15 min haastattelu:
http://www.heartcrymissionary.com/resources/video/449
Uskon sydämestäni hänen olevan oikeassa siinä mistä hän puhuu.
Olemme jälleen uskovina ja seurakuntina reformaation tarpeessa.
Meidän pitäisi karistaa yltämme totutut tavat ja valmiit vastaukset, ja palata todelliseen Jumalan etsintään, Sanan auktoriteettiin ja tuntemiseen. Evankeliumimmekin on niin muuttunut, etten tiedä tuntisiko Jeesus sitä enää omakseen. Onneksi Jumala ei ole jättänyt meitä, ei todellakaan, vaan hän on nostanut miehiä kuten Paul Washer , joka kehottaa meitä palaamaan, palaamaan, polvillemme Raamatun ääreen ja rukoukseen ja etsimään todellista Jumalaa! Well, mehän tietenkin tiedämme muutenkin, että niin tarvitsisi tehdä, mutta teemmekö?
Meidän tulee olla Jumala keskeisiä kaikissa teoissamme ja siinä miten esitämme evankeliumin. Muuten huudamme Jumalaa avuksemme ja liittymään meihin turhaan, koska Hän ei vahvista sellaista mikä ei perustu totuuteen. Auttakoon Jumala oikeasti meitä palaamaan vanhanaikaisiin perusasioihin, niin että me luita ja ytimiä myöten jälleen, tai ensimmäistä kertaa, itse vakuutumme siitä, että meillä on Pyhä Jumala taivaassa joka on kaikkivaltias! Ja auttakoon Jumala meitä tulemaan Sanan tekijöiksi, eikä vain kristillisen kulttuurin kuluttajiksi.

Hieman " armosta" ja muuta.

Olen alakuloisena etäisesti seurannut miten jälleen yksi luterilaisen kirkon pappi tulee julkisuuteen tällaisesta omasta henkilökohtaisesta syystään, nyt koska hän on aikeissa mennä sukupuolenleikkaukseen. Ja muut papit / teologit puolustavat häntä, kuten Jaakko Heinimäki metro lehden kolumnissaan. Ja tietenkin Heinimäki vetoaa " ilosanomaan armosta ja vapaudesta Kristuksessa". Ja hän vetoaa ettei armo olisi vain " hengellistä tunnelmaa" vaan jotakin " konkreettista". Vaikka itseasiassa hän itse jättää armon vain hengelliseksi tunnelmaksi. Koska jos ihmisten täytyy vain jatkaa synnissään, niin eihän armossa ole silloin mitään todellista voimaa!
Mutta minä luen Raamatusta seuraavaa: " Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia." ( Room.6:14) Juuri armossa siis on suurempi voima kuin lailla vapauttaa meidät synnin orjuudesta. Mutta tämä tietenkin edellyttää henkilökohtaista antautumista Kristukselle, muuten Hänen voimansa ei pääse vaikuttamaan meissä. On kuitenkin surullista, että juuri papit, joiden pitäisi olla sellaisia Jumalan edessä seisojia ihmisten puolesta, ja kenen tykö ihmiset voisivat tulla etsiessään Jumalaa, ovat nykyään niin monesti kiinnostuneita kaikesta muusta paitsi Kristuksesta ja Jumalan kunniasta. Ja kansa hukkuu, koska se ei papeissaankaan näe yhtään enempää pyhyyttä kuin tietävät itsessään olevan.
Mikä onni, että Jeesus Kristus on meidän, Hänen omiensa, todellinen ylipappi! Hän ei kamppaile seksuaalisuutensa kanssa, eikä tirkistele BB talon paljaita rintoja.
Raamattu jatkaa " Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki! " ( Room.6:15)

Heinimäki sanoo muuten kolumnissaan myös näin: " Työnantajana kirkkoa koskevat aivan samat tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat lait kuin muitakin työnantajia."
Varo vain helluntailiike mihin suuntaan olet itseäsi viemässä, mihin siteisiin itseäsi sitomassa...!
Eivätkö ison kirkkomme ongelmat toimi minkäänlaisena varoituksena???

Rakkaus evankelioinnissa.

Luin tässä pienen pätkän taas Bill Wilsonin tekstiä. Aiheena oli lasten oppiminen. Hän esitti yksinkertaisen ajatuksen, joka on kuin dynamiitti. Sanon sen omin sanoin, kun tarkan lainauksen hakeminen on nyt hankalaa. Hän sanoi suurinpiirtein: Kuuntelet sitä ketä rakastat. Jos et pidä jostakusta, et kuuntele hänen ajatuksiaankaan. Minun on pakko tunnustaa tuo todeksi omalla kohdallani. Tosin onneksi Jumala myös muokkaa käsityksiäni. Ehkä en ensin ymmärrä jotakuta, mutta sitten kuunneltuani, alan ymmärtää hänen ajatuksenjuoksuaan, enkä ole enää niin jyrkkä. Mutta se on silti totta. Periaatteessa kuuntelen sitä ketä rakastan tai kunnioitan. Jos en pidä jostakusta, en kuuntelekaan häntä. Ja jos huomaan alkavani kuuntelemaan, niin alan myös pitämään, tai sitten kuuntelen silkasta kauhistuksesta...!
Mutta mitä tämä merkitsee evankelioinnissa? Kaikkea!

Samansorttinen ajatus tuli esiin kirjassa, jota olen nyt lukemassa, Francis Chan: Crazy love.
"We need to stop giving people excuses not to believe in God. You`ve probably heard the expression " I believe in God, just not organized religion." I don`t think people would say that if the church truly lived like we are called to live. The expression would change to " I can`t deny what the church does, but I don`t believe in their God." At least then they`d address their rejection of God rather than use the church as a scapegoat."