Rakkaus evankelioinnissa.

Luin tässä pienen pätkän taas Bill Wilsonin tekstiä. Aiheena oli lasten oppiminen. Hän esitti yksinkertaisen ajatuksen, joka on kuin dynamiitti. Sanon sen omin sanoin, kun tarkan lainauksen hakeminen on nyt hankalaa. Hän sanoi suurinpiirtein: Kuuntelet sitä ketä rakastat. Jos et pidä jostakusta, et kuuntele hänen ajatuksiaankaan. Minun on pakko tunnustaa tuo todeksi omalla kohdallani. Tosin onneksi Jumala myös muokkaa käsityksiäni. Ehkä en ensin ymmärrä jotakuta, mutta sitten kuunneltuani, alan ymmärtää hänen ajatuksenjuoksuaan, enkä ole enää niin jyrkkä. Mutta se on silti totta. Periaatteessa kuuntelen sitä ketä rakastan tai kunnioitan. Jos en pidä jostakusta, en kuuntelekaan häntä. Ja jos huomaan alkavani kuuntelemaan, niin alan myös pitämään, tai sitten kuuntelen silkasta kauhistuksesta...!
Mutta mitä tämä merkitsee evankelioinnissa? Kaikkea!

Samansorttinen ajatus tuli esiin kirjassa, jota olen nyt lukemassa, Francis Chan: Crazy love.
"We need to stop giving people excuses not to believe in God. You`ve probably heard the expression " I believe in God, just not organized religion." I don`t think people would say that if the church truly lived like we are called to live. The expression would change to " I can`t deny what the church does, but I don`t believe in their God." At least then they`d address their rejection of God rather than use the church as a scapegoat."